Negatiivisuus vs. Positiivisuus

Toppi/ SheIn, Legginsit/ Fiorella, Kengät/ House of Brandon (täältä)

Mää olen paljon miettinyt ja aina vähän ihmetellytkin ihmisten negatiivisuutta ja sellaista putkinäköistä, rajoittunutta ajattelutapaa ja suhtautumista asioihin. Tiedän ja olen kyllä huomannut, että on olemassa ainakin kahdenlaisia ihmisiä: negatiivisiä ja positiivisiä. Itseni luokittelisin näihin positiivisiin. Mää olen oikeasti toisinaan melkein aivan yltiöpositiivinenkin, näen lähes kaikessa aina jotain positiivista ja ne pienimmätkin toivon rippeet. Vaikka mulle kävis mitä tahansa ikävää, niin mä näen siinä aina silti myös jotain positiivistakin. Vähintääkin mä opin siitä jotakin tai sen seurauksena osaan taas arvostaa enemmän niitä hyviä asioita elämässäni ja tällaset asiathan taas kasvattaa mua ihmisenä. Eikä se yhtään pahitteeksi oo. Siksi mua välillä kieltämättä vähän ärsyttää ja turhauttaakin ihmisten sellanen turha negatiivisuus ja epäileväisyys, jos ne ei nää niitä asioiden hyviä puolia ja kaikkia mahdollisuuksia mitä mää itse näen ja koen.

En esimerkiksi oikein ymmärrä, miksi pitää arvostella toisen ulkonäköä negatiiviseen sävyyn? Kommentoidaan, että miksi sää oot ton näkönen, en ymmärrä sun tyyliä, en tykkää! No tarviiko kaikesta tykätäkään. Miksi sä sitten ite oot sen näkönen ku oot? Onko sun tyyli jotenki parempi kuin sen toisen, ootko sä jotenkin "oikeammanlainen"? Sori, mutta tuskin. Mun mielestä ei ole olemassa yhtä ainoota oikeata tyyliä millanen pitäis olla ja miltä pitäis näyttää. Kaikki on erilaisia, kaikki on yksilöitä. Mun mielestä on aika turhaa lähteä kommentoimaan jollekin toiselle, et sen pitäis näyttää joltain sellaselta mikä miellyttäis enemmän sun silmää. Se toinen on ehkä kuitenkin mieltynyt vähän toisenlaisiin asioihin. Miksi pitäis yrittää miellyttää muita kun aina kuitenkin löytyy niitä, jotka ei tykkää?

Mä olen ainakin tajunnut sen, että ikimaailmassa et pysty kaikkia ihmisiä miellyttämään, vaikka kuinka yrittäisit. Enkä ite haluaiskaan, enkä tosiaan lähe ees yrittämään. Nimittäin kaikilla on vähän erilaisia mieltymyksiä, mikä toisen mielestä hipoo täydellisyyttä, ei välttämättä toisen mielestä sitä ole, sillä sille täydellisyys voi olla jotain ihan toisenlaista. Miksi siis lähteä miellyttämään muita? Tekeekö se susta onnellisemman ihmisen, jos susta tuntuu, että oot jotenkin pidetympi sellasena mitä muut haluu sun olevan, mutta et välttämättä ite kuitenkaan tunne olevasi omaitsesi? Jos aina yrittää olla muiden mieliksi jotain sellasta mitä ei ole, niin mä uskon, että se alkaa pikkuhiljaa syödä ihmistä itseään sisältä päin. Ei silloin pysty nauttimaan elämästä ihan täysillä ja olemaan täysin onnellinen. Elämä on oikeasti niin lyhyt ja se on lahja, eikö oikeasti kannattaisi keskittyä omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen? Koska se kait se on tässä elämän suurin tarkoitus loppujenlopuksi; olla onnellinen, elää onnellinen elämä. Miksi miettiä liikaa, mitä muut susta ajattelee, mitä muut toivois sun olevan ja tekevän elämälläsi. Ole just sellanen kuin sä ite haluut olla, tee niitä asioita mitkä tekee sut onnelliseksi, tee elämästä just sellasta kuin haluut sen olevan ja elä just niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa oot onnellinen. Se on kuitenkin sun elämä ja muilla omansa. Elä täysillä, nauti elämästä, tavoittele unelmias! Älä oikeasti anna muiden ihmisten mielipiteiden liikaa vaikuttaa sun elämään. Koska niillä ei loppujenlopuksi ole kuitenkaan kovin suurta painoarvoa. Ole ihan rohkeasti sitä mitä olet ja ylpeä siitä! Älä tyydy huonoon kohteluun. Voit olla varma siitä, että aina löytyy niitä, jotka ihailee ja tykkää susta sellasena kuin olet ja sitten on taas niitä, jotka ei tykkää, mutta se ei ole sun ongelma. Olis nimittäin aika surullista sitten vanhana kiikkustuolissa miettiä, että tulipahan elettyä muita varten, pidättelin itseäni, en uskaltanut olla sitä mitä olen, en tavoitellut unelmiani, en ehkä ollut niin onnellinen kuin olisin voinut olla.. Niin. Toisinaan pitää muistaa ajatella itseäänsäkin ja tehdä rohkeasti niitä valintoja elämässä mitkä tekee onnelliseksi.



Rakentavan palautteen, kuten sellaisen negatiivisenkin, pystyy tasapainoinen ihminen vastaanottamaan ja käsittelemään, ilman että siitä tarvii ottaa nokkiinsa. Negatiiviselläkin palautteella voi olla positiivinen tarkoitus, se voi olla myös hyväksi. Mää olen kyllä saanut elämässäni paljonkin negatiivista kommenttia ja palautetta, ja niistä joissa on oikeasti ollut jotain perää, joiden todellinen tarkoitus on ollut hyvä ja mulle itelleni parhaaksi, niin niistä olenkin saattanut ottaa jotain opikseni ja ne on vaan loppupeleissä kääntyneet mulle voitoksi. Mä en säikähdä negatiivistä suhtautumista. Kyllä mä ymmärrän, että välillä ollaan epäileväisiä, uudet asiat, ihmiset ja tilanteet saattaa pelottaa ja helposti sitä tyrmää tai tuomitsee sellaset epämukavilta tuntuvat asiat ja ihmiset heti ensialkuun, jos ei olla sellasiin aiemmin totuttu. Mutta miksi vaikkapa tuomita ihminen ulkonäön perusteella, jota et vielä tunne? Pinta on kuitenkin aina vain lähinnä pintaa, sisältö kertoo niin paljon enemmän. Miksi asennoitua heti uuteen asiaan törmättäessä, että eiii en osaa, en pysty, ei se varmasti onnistu, en uskalla! Mistä sä voit tietää, ettet osaa tehdä jotakin juttua tai voi onnistua jossain, jos et ole kerta ennen kokeillut? Rohkeesti vaan, sä pystyt mihin vaan jos ite vaan tarpeeksi haluat. Se ole kuin omasta asenteesta kiinni. Rohkeus ja uuteen juttuun lähteminen tuo sulle aina lisää uutta kokemusta ja voit huomata miten se kynnys aina joka kerta pikkasen laskee lähteä taas uudestaan kohtaamaan uusia asioista.

Turha ilkeily on sitten asia erikseen. Mieti ensin, ennen kuin kommentoit negatiiviseen sävyyn, mietippä vaikka kaks kertaa. Tarkotatko sä sillä oikeasti hyvää vai onko se ihan vaan silkkaa ilkeilyä, jolla haluat tahallesi pahoittaa toisen mielen. Voiko se olla sun omaa pahaa oloa, jota purat nyt vähän väärällä tavalla ja todennäköisesti aivan viattomiin ihmisiin? Suutuksissaan tai kateudessaan sitä saattaa heittää jonkun loukkaavan kommentin ilmoille, vaikkapa täällä netissä, mikä tuntuu sillä hetkellä aika viattomalta tekoselta, mutta se kuitenkin saattaa jäädä sen loukatun mieleen pidemmäksikin aikaa. Ihminen ilmeisesti aika usein unohtaa kuitenkin sen, että ne muutkin ihmiset on ihan yhtälailla eläviä ja tuntevia olentoja siinä ympärillä kuten sinä itsekin, ne kantaa omia murheitaan mukanaan, tuntee kipua ja miettii ihan yhtälailla asioita omassa päässään kuten sinäkin. Miltä susta tuntuis saada vastaava kommentti joltakin? Miltä susta tuntuis, jos joku tekis sulle inhottavasti, eikä välittäis miltä susta tuntuu? Niin välillä vois oikeesti miettiä miten käyttäytyy ja mitä törkeyksiä sieltä suustasa päästelee. Tee toiselle, niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän, sanonta jonka jokaisen ihmisen pitäisi ymmärtää ja ottaa ihan käytäntöön. Oli lähinnä tosi lällyy kun meidän ala-asteen opettaja jankkasi meille aina tuota samaista lausetta vuosia, mutta se on ainakin mulle pinttynyt pääkoppaan ja viesti on mennyt perille. Sen mukaan mä pyrin toimimaan. Mä en siis voi kertakaikkisesti ymmärtää ihmisiä, jotka ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan tai tuntea ollenkaan empatiaa ja myötätuntoa toista ihmistä kohtaan. Mulla pistää niin vihaksi sellaset ihmiset, jotka kohtelee muita huonosti, vääryydellä ja välinpitämättömästi! Missä kohtaa kasvatusta on mennyt metsään jos ihmisestä tulee ilkeä? Vai voiko olla ihan puhtaasti luonnostaan ilkeitä ihmisiä, jotka haluaa toisille pahaa?

Mä en ehkä usko tuohon. Alla täytyy varmastikin olla jotain ikäviä tapahtumia/kokemuksia, joita ei olla vielä käsitelty aivan loppuun asti. Niistä ikävistä ja vaikeista asioista kannattaa puhua jollekin ja käsitellä kaikessa rauhassa. Aina varmasti löytyy joku joka kuuntelee ja auttaa. Pitää vaan uskaltaa puhua avoimesti. Sellanen turha ilkeily ja muiden kiusaaminen ei auta mitään, se ei poista sitä ongelmaa, vaan pahimmassa tapauksessa vaan pahentaa sun oloa kun tajuat loukanneesi viattomia. Kyllä mullekin on ehtinyt sattua tässä lyhyen elämäni aikana tosi ikäviä ja vaikeita asioita ja vaikka välillä tuntuis että ei hitto mitä paskaa, vois vaikka hypätä roskiin, niin en mä silti lähe purkamaan sitä omaa pahaa oloani väärällä tavalla muihin ihmisiin haukkumalla niiden ulkonäköö tai jotakin muuta sellasta paskaa, vaan mää pyrin puhumaan niistä asioista ääneen ja käsittelen ne kaikessa rauhassa vaikka miten pitkään menis ja vaikealta tuntuis. Sit se pian taas helpottaa, elämä voittaa ja pääsee taas eteenpäin kevyemmin kulkemaan. Sitten mä olen taas hivenen vahvempi ihminen kun olen viimein päässyt niiden asioiden yli.



Jos taas ilkeilet ihan vaan kateudestasi, niin ei se ole siltikään yhtään sen hyväksyttävämpää. Ainahan tulee vastaan itseään kauniimpia/komeampia tai menestyneempiä ihmisiä ja sen vaan pitää hyväksyä, sen kanssa pitää oppia elämään. Pitää muistaa, että eihän se ole sulta iteltä pois, turha siitä on ilkeillä. Kyllä mä itekin välillä ihailen muita ihmisiä, että ei hitto miten ärsyttävän kaunis tai hyväkroppanen ihminen, mutta en mä jää sitä sen kummemmin enää miettimään tai ei sen takia yöuniaan kannata menettää. Päinvastoin, muista ihmisistä voi inspiroitua ja ne voi motivoida sua kohti parempaa itseäsi. Mikä estää sua olemasta yhtä upea? Saatan taas haluta itsekin panostaa enemmän ulkonäkööni kauniin ihmisen nähdessäni, ja eihän se ole paha asia ollenkaan, vai mitä. Mutta myöskään sun parempi ulkonäkö, menestyneisyys, varakkuus ja asiat joita sä omistat, ei tee susta "parempaa" ihmistä, eikä sellaset mun mielestä oikeuta sua kohtelemaan muita alempiarvoisemmin tai huonosti.

Ehkäpä se on just yks niistä syistä, miksi mä en jaksa olla kiinnostunut siitä, mitä muut mahtaa musta ajatella, tykkääkö ne vai eikö ne tykkää, ku on tärkeämpiäkin asioita. I don't give a shit. Mulle on oikeesti ihan sama. Mä ite tykkään itestäni tällasena ku oon ja se riittää mulle. Elämässä on oikeasti niin paljon isompiakin asioita kuin esimerkiksi se ulkonäkö. Mää oon just sellanen kuin haluan olla ja mää yritän tehdä mun elämästä mahdollisimman nautittavaa. Siihen mää tahdon pyrkiä, onnellisuuteen. Mää haluan olla mahdollisimman onnellinen. Kyllä mää olen ollut joskus tosi onnetonkin ja sillon monet asiat tuntuu niin vaikeilta ja sitä vaan velloo sellasessa negatiivisuudessa. Omalta osaltani olen ainakin jo saanut sellasista negatiivisista asioista tarpeekseni ja toivosin että vastoinkäymiset olis meikäläisen kohdalla ainakin edes vähäksi aikaa ohi ja vois vaan vastaisuudessa keskittyä lähinnä niihin positiivisiin asioihin ja tehdä elämästä parasta mahdollista elettävää tässä ja nyt. Ja nauttia täysillä! Koska sä et voi ikinä tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.



Ajattele, elä ja rakasta, siinäpä sellasia ihan pieniä asioita, joihin varmaan jokainen meistä vois vähän enemmän panostaa.